Mä en jaksa olla enään vahva, mä en vaan pysty enään siihen. Oon liian kauan jatkanu tätä yrittämistä ja sinnittelyä. Mä en tahdo enään edes yrittää, mä en vaan enää jaksa. Mun voimat on ihan loppu, enkä tiedä enään että mistä mä saisin sitä virtaa. Kukaan ei oikeesti tunnu tajuavan miltä musta tuntuu, kukaan ei oikeesti ymmärrä miten paha mulla on olla. Sitä on niin vaikee selittää edes muille, saati että joku vielä ymmärtäis miltä musta tuntuu. En usko, että kukaan koskaan tulee ymmärtään mitä mä tunnen.
En pystyny enään vastustaan mun houkutuksia, joten mä sorruin siihen, taas. Mutta se helpotti oloo, ainakin edes hetkeks. Tosin nyt mun tekis koko ajan mieli tehä jotain. En vaan yksinkertasesti pysty lopettaan tätä, enkä mä edes enää taida halutakkaan lopettaa. Miks mun pitäs lopettaa sellane asia, joka edes hieman saa mun oloo paremmaks.
Ääni mun päässä sanoo, että ei yks pieni jälki mitään haittaa, jos se helpottaa oloo. Sitten mä teen sen. Tunnen sen ihanan tunteen, tunteen että edes tunnen jotain muutakin kun vaaan henkistä kipua. Se saa mut tunteen, että oon elossa.
Mihin se kaikki ilo ja elämisen halu on kadonnu tästä pienestä tytöstä? Joskus kun sitä olis ollu tarjolla vaikka muille jakaa.. Tosin siitäkin on jo monta vuotta aikaa.
Luulin pitkään, että muut ihmiset on mun pahimpia vihollisia, mutta vihdoin tajusin sen, että mä itse olen itselleni se pahin vihollinen, pahin arvostelija. En mä muita voi siitä syyttää että oon ite tämmönen. Mä en vaan osaa muuttua, ja taa paha kasvaa vaan mun sisällä päivä päivältä.
Kuinka monta kertaa mua vielä ajateltiin käyttää hyväks ja valehdella? Saada mut edes vähän luottamaan, ja sitten pettää se pienikin luottamus. Kuinka paljon vielä pieni tyttö joutuu kestään. Kuinka moni aikoo vielä puukottaa selkään.
Oon vissiin ollu liian helppo. Mut on saatu houkuteltua kaikenlaiseen ja sitten kun mut on kerran käytetty niin mut heitetään roskikseen oottaa uutta hyväks käyttöö. Kuinka moni mua haluaa vielä nöyryyttää? Tulkaa kaikki sitten samaan aikaan, että ei tarvi koko ajan odottaa seuraavaa kertaa.
Mä en enään halua oikeesti pettyy ihmisiin, joten oon päättäny, että en päästä enään oikeesti ketään lähelle. Kaikki ketkä on päässy vähänkään lähelle, on tappanu mun uskoo elämään vielä enemmän.. Mä en oikeesti halua olla enään täällä. Kaikki sanoo, että itsemurha on itsekästä, mutta eikö se ole itsekkäämpää pitää väkisin jotain ihmistä täällä, joka ei oikeesti sitä halua?
Tahon vaan tän kaiken paskan loppuvan, millään muulla ei oo enää väliä.
