Lahti on kiva. Tykkään tosi paljon. Tuntunu heti alusta alkaen, että tää on se koti. Täällä vois vaikka viihtyäkkin.
Koulussakin on ihan jepaa, mitä nyt välillä vähän vituttaa kaikki siellä jaja joo. Kyllä tää tästä, ehkä.
Vaikka mä täällä oonkin viihtyny, niin silti on asioita, joita ei ois ehkä pitäny tapahtua tai ainakaan siinä ei ois pitäny käydä taas loppujen lopuks tälleen.. Miten saman virheen voi toistaa näin helvetin monta kertaa? Millon ihminen oikeesti oppii virheistään. Mä en ainakaan taida oppia koskaan. Tai ainakin helvetin hitaasti.
Aina yhtä mukava huomata, että on käytetty hyväks. Loukattu, ja valehdeltu. Sanois edes suoraan, jos ei kiinnosta..
Taidan olla hyväuskonen hölmö. Mua on niin helppo huijata, näköjään. Lupasit mulle, että et hylkää mua.. Mutta tää alkaa jo näyttää liian tutulta. Oon kuullu noi sanat joskus aikasemminkin... Liian monta kertaa. Uudestaan ja uudestaan ne sanat kumotaan. Niillä ei oo enää mitään merkitystä mulle. En aio uskoo enään ketään.
En tiedä, että ylireagoinko oikeesti vaan tässä asiassa, mutta kun tää näyttää liian tutulta. Ihan liian tutulta. Mä toivon todellakin, että et oo oikeesti samanlainen kun se yks. Mä en vaan oikeesti jaksa enään uudestaan sitä samaa. En ihan oikeesti.
Vaikka tää vaikuttaa samalta, niin en mä vielä heitä kirvestä kaivoon, vaikka varmaan pitäiskin. Haluan vaan uskoo siihen, että kyllä tää tästä paremmaks muuttuu. Toivon sitä ihan tosissani. Joku vois kerrankin olla erilainen. Kaiken tän kärsimyksen arvonen.
Mua pelottaa.
I let myself fall into a lie
I let my walls come down
I let myself smile and feel alive
I let my walls come down
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti