Tunnit kuin hiekka tiimalasin hiljaa valuu pois.

Lahdessa käyty, ja vuokrasopimus allekirjotettu! Muutto olis sitten eessä 10. pvä enskuuta! Täytyy sanoo, että luulin tän stressin vähän hellittävän kun saatiin se kämppä, mutta tää vaan lisääntyy lisääntymistään. Hullukshan tässä pikkuhiljaa alkaa tulla.
  Mä haluisin jo muuttaa täältä pois ja alottaa ihan kokonaan alusta. Samalla mua kuitenkin pelottaa ajatus tulevasta. Mitä jos en viihdykkään siellä? Mitä jos en saa kavereita? Mitä jos mua taas syrjitään ja koulukiusataan? Mun päässä on niin paljon kysymyksiä. Mä en edes tiedä haluanko saada tietää kaikkiin vastausta.
  Musta tuntuu, että kaikilla on nykyään niin paljon ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan. Vähemmästäkin siis pelottaa ja ahdistaa ajatus uudesta koulusta, uudesta paikkakunnasta. En mä kuitenkaan voi väittää, etteikö itelläni olis usein ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan. Kaikilla varmasti on, muttta joillekkin ne ennakkoluulot on este uusille ihmissuhteille. Mua pelottaa.
  En voi muutakun siis kauhulla, ja samalla myös vähän innolla oottaa tulevaa. Onneks mulla on edes yks ihminen, joka tukee mua, jos kukaan muu ei sitä tee.

Mulla on kauheen huono omatunto, kun en käyny tänään lenkillä. Okei, kyllä mä kävelin loppujen lopuks ihan hyvän verran, mutta kun olisin tahtonu päästä juokseen! Onneks huomenna uus päivä, ja voin tehä vaikka vähän pidemmän lenkin, jos se vaikka helpottais oloo.
  Laskin tässä, että mulla on se about kolme viikkoo aikaa ottaa vielä ilo irti Kaupin lenkkipoluista! Ja sen mä aion oikeesti tehäkkin. Mulla tulee niin ikävä niitä jaja Rauhaniemen rantaa, varsinkin sitä maisemaa kun aurinko laskee siellä. Se on niin kaunista. Ja siellä on niin kiva istuskella vaan iltasin kallioilla ja miettiä rauhassa asioita. Rauhottava paikka jotenkinn.
  Hauskaa muuten, että heti kun päästiin tänään sinne meidän Lahden kämpälle, niin ensimmäinen ajatus mikä mun päähän tuli oli se, että onkohan täällä jossain jotain kivoja lenkkipolkuja... Tiedä sitten, että mikä mua vaivaa. Kauhee päähänpinttymä mulla tän lenkkeilyn kanssa. Mutta ihan kiva, että kerrankin on oikeesti motivaatioo liikkua! On siis vaan vielä paremmat mahollisuudet päästä siihen mun tavote painoon! :)

Nyt toivon vaan, että nää viikot menee oikeesti nopeesti. Täällä on ihan tuska asua. Täällä on vaan yksinkertasesti niin paha olla. Mun päälle lisätään tällä hetkellä koko ajan lisää paineita. Ihan kun ei olis jo muutenkin tarpeeks vaikee olla.
  Mulle huudetaan, valitetaan siitä, että mä teen koko ajan jotain väärin. Mikään ei oo koskaan tarpeeks hyvä. Kaikki asiat pitäis tapahtua heti, ja kaikkeen pitäis tietää vastaus. Jos vastaan johonkin, että en tiedä, niin siitähän vasta helvetti pääsee valloilleen. Unohtamatta sitä, että oon paska ihminen, koska en osaa hoitaa asioita ajoissa kuntoon, vaan jätän kaiken aina viime tippaan.
  Voisko edes yrittää tajuta sen, että ei se oo helppoo hoitaa asioita yksin, kun ei saa mistään tukee. Alusta lähtien on vaan moitittu siitä kuinka tyhmä oon, kun hain Lahteen opiskeleen. Jos se kerta oli niin tyhmä idea, niin miks mut päästettiin lähteen? Miks mua ei edes yritetty saada jäämään? Tää kaikki on vaan yhtä teatteria. Ketään ei voi uskoo, eikä mihinkään voi luotttaa. Tää näytelmä ei taida loppua koskaan.

There's only hate
There's only tears
There's only pain
There is no love here.