I'm sick and tired of being sick and tired.

Tuo outo tyttö vain istuu odottaen
Matkaa kohti parempien päivien.

Ahdistaa, pelottaa, väsyttää, itkettää.. Tää lista vois jatkua vaikka kuinka pitkälle. Mun sisällä on tällä hetkellä ihan liikaa erilaisia tunteita. Mä en osaa oikeen edes ite käsittää tätä kaikkee. Paha olo ottaa taas musta vallan.. Eikö se niin  mee, että kun antaa pikkusormen niin se vie koko käden? Noh, mulla se on kerenny viemään käden lisäks kaiken muunkin.

  Mulla on pitkän aikaa ollu ongelmia luottamuksen suhteen. Tässä viikon aikana on tullu taas kerran huomattua, että oikeesti parempi kun ei luota kehenkään. Pitää asiat ihan omana tietonaan. Ketään kun ei oikeeti taida edes kiinnostaa. Ja miks vaivata muita omilla turhilla asioilla?

 

  Oon pitkän aikaa jo miettiny, että mihin mä kuulun, ja oon tullu siihen tulokseen, että en mihinkään. En tunne mun oloo missään sellaseks, että olisin osa sitä. Kaikilla muilla on ne omat piirinsä ja omat kaverinsa. Tuntuu, että en kuulu mihinkään niistä. Oon vaan yks tuttu muille muiden joukossa, jota on ihan kiva nähä sillon tällön.. Jos ees sillonkaan.

  Kavereita mulla toki on, mutta ne on just sellasia, että niitä näkee kerran kuukaudessa, ja sillonkin tuntuu olo siltä kuin olis ulkopuolinen porukassa. Ei kukaan varmaan huomais, jos vaan katoisin paikalta.

  On ollu kyllä aika hauska huomata, kuinka kaikki on koko kesän ollu mulle silleen, että ''Meidän pitää nähä paljon ennenkun muutat sinne Lahteen!'' Todellisuudessa kuitenkin ketään en oo juurikaan nähny. Ei kellään oo ollu aikaa nähä mua tai vaikka olis ollu aikaa, niin ei sitten vaan oo tainnu kiinnostaa nähä. Mistäs mä sen tiedän. Tuntuu vaan, että kaikkeen muuhun kyllä kaikilla on löytyny aikaa, mutta mun näkemiseen ei.

  Olo tuntunu taas tosi tärkeeltä nää viimeset kaks kuukautta.. Kuulostan ehkä itsekkäältä, ja sitä mä varmasti oonkin, mutta onko se liikaa pyydetty, että muakin kerkeis välillä näkeen? Varsinkin kun lähen täältä pois, ja mua ei todellakaan tuu näkeen täällä päin kauheesti pitkään aikaan..

  Noh, mutta nää viimeset kuukaudet on kertonu mulle paremmin kun hyvin sen, että ketkä on oikeesti mulle edes jonkilaisia kavereita. Kehen voisin ehkä oikeesti joskus vielä luottaa.

  Ihmiset kun nykyään  sanoo paljon kaikenlaista, mutta ei tee kuitenkaan mitään niiden sanomisten eteen. Miks pitää sanoo jotain sellasta, mitä ei aio oikeesti tehdä? Mä en voi ymmärtää tätä.
  Loppujenlopuks ainut mitä haluan, on se, että joku oikeesti välittäis musta rehellisesti. Tai että mulla olis ylipäätään sellanen olo, että oon jollekkin tärkee..

Haluun kuitenkin pyytää anteeks teiltä kaikilta, kun mä oon varmaan oikeesti käyttäytyny tosi itsekkäästi viime aikoina... En mä tahallani sitä oo tehny. Mä kun en enää tuppaa kiinnittää mihinkään muuhun huomioo, kun siihen kuinka paha olo mulla on. Tää tunne on vieny multa kaiken. En pysty ajatteleen mitään muuta. Kiinnitän vaan huomion itteni huonoihin puoliin, että en kerkee ajatteleen muuta tai muita.

  Tää on oikeesti ottanu musta vallan. Mutta mä lupaan, että muutun. En halua olla tällänen itsekäs ihminen. Kuhan vaan saan muutettua omaa ajatusmaailmaa, niin kaikki muuttuu..

Ainiin.. Ei ollu kauheen hyvä idea lähtee sinne Tallinnaan.. Mun paino on noussu 600g sen reissun jälkeen.. Söin vähän normaalia enemmän siellä, ja heti näkyy painossa tämä. Masentaa ja ahdistaa. Just kun vielä sain tiputettua vähän aikaa sitten sen 2 kg.. Turhauttaa ihan älyttömästi.. Oon pettyny itteeni. En edes ymmärrä, että kuinka mä annoin itteni syödä niin paljon siellä.. Itkettää.

  Mutta tiedän, että saan laihduttua vielä. Pääsen mun unelmapainoon. Mun on pakko päästä..